Olen 67-vuotias Helsingistä kotoisin oleva eläköitynyt arkkitehti ja tekniikan lisensiaatti. Työhistoriaani kuului uudisrakennusten ja korjausrakentamisen suunnittelua, kaavoitusta ja neuvontatyötä sekä tutkimusta ja opetusta Aalto-yliopistossa. Paikkatieto on myös minulle tuttua. Ammattitaustani vuoksi olen pätevä päättämään erityisesti kaavoitusta ja rakentamista koskevissa asioissa. Erityisen rakas harrastukseni on ollut seurata Lohjan kaavoitusta ja rakentamista. Olen leski ja perheeseeni kuuluu kolme aikuista lasta, jotka ovat omillaan sekä kissa. Olen Meidän Lohjan varavaltuutettu ja kaupunkikehityslautakunnan jäsen.
Toimin varapuheenjohtajana Hiidensalmen Asukasyhdistys ry:ssä ja sihteerinä Kiviharrastajat ry:ssä, jossa hiotaan kiviä ja tehdään koruja. Harrastan lisäksi savitöitä ja valokuvausta sekä luonnossa liikkumista. Olen hurahtanut sanaristikoihin, joita teen päivittäin. Lisäksi hoidan kuntoani Neidonkeitaan kuntosalilla ja allasosastolla.
Lohjalle muutin nyt edesmenneen mieheni kanssa 1985, enkä ole kaivanneet muualle. Lohjalla on kaikki, mitä tarvitsen: maaseutukaupunki, jossa on pikkukaupungin keskusta ja syrjäisiä maaseutukolkkia sekä kaikkea siltä väliltä. Lohjan luonto on ainutlaatuisen upea harvinaisine lajistoineen ja herkkine luontomuistomerkkeineen.
Kaupunkisuunnittelua asukkaiden, luonnon ja kulttuuriympäristön ehdoilla
Perustuslain 20§:ssä todetaan: ”Vastuu luonnosta ja sen monimuotoisuudesta, ympäristöstä ja kulttuuriperinnöstä kuuluu kaikille. Julkisen vallan on pyrittävä turvaamaan jokaiselle oikeus terveelliseen ympäristöön sekä mahdollisuus vaikuttaa elinympäristöään koskevaan päätöksentekoon.” Tässä on kiteytettynä perusta kaiken päätöksenteon lähtökohdaksi. Päättäjien työn pitäisi perustua meidän lohjalaisten asukkaiden toiveisiin, ympäristön suojeluun ja kulttuuriympäristön kunnioittamiseen. Kaavoitus on kaupungissamme mennyt viime vuosina entistä parempaan suuntaan, mutta vielä on parantamisen varaa. Yhdistyksiltä, kuten asukasyhdistyksiltä pyydetään kaavoitusprosessien aikana kiitettävästi lausuntoja, mutta ne harvoin johtavat mihinkään. Kaupunki teettää kaavoituksen pohjaksi ansiokkaita luonto- ja kulttuuriympäristöselvityksiä, jotka teetetään usein vasta kaavoitusprosessin loppupuolella, vaikka ne ovat sitä kaikkein tärkeintä tietoa, mikä rajaa kaavoitusta. Harmillisesti kaupunkisuunnittelu on kuntaorganisaatiossamme rengin asemassa, kun sen pitäisi olla isäntänä, suoraan kaupunginjohtajan alaisuudessa. Grynderin tavoitteena on minimaalinen satsaus mutta maksimaalinen voitto. Kaupungin tavoitteiksi ne eivät sovi.
Kulttuuri kuuluu kaikille, myös kuvataiteiden ystäville
Meillä on upeat Lohjan orkesteri ja Lohjan teatteri. Yksityisiäkin teattereita on, jotka tekevät hienoa työtä. Elämyskaivos on ainutlaatuinen ja monimuotoinen, jossa erityisesti lapset on otettu huomioon. Lohjan museokin erinomaisine näyttelyineen ja historiallisen ympäristöinen on aikamoinen valtti ja vetonaula. Porlassa on virinnyt ajatus uudesta toiminnasta, koska kymmenkunta lohjalaisyhdistystä on allekirjoittanut aloitteen kalanviljelysmuseon perustamisesta. Sellaista ei ole muualla.
Jotakin kyllä puuttuu kokonaan: taidemuseo. Tämän kokoiseksi kaupungiksi Lohja on harvinainen, koska meillä ei ole omaa taidemuseota. Valmis rakennus on olemassa, entinen kauppaoppilaitos ja kirjasto. Se on muunneltavissa uuteen käyttöön hyvän pohjaratkaisunsa ansiosta. Se on myös arkkitehtuuriltaan korkeatasoinen, miellyttävä arvorakennus.
Maaseutukaupungin palvelut säilytettävä muuallakin kuin keskustassa
Keskustaan rakennettiin valtaisa, upea Laurentius-koulu. Samalla kyläkouluja ja lukiokin Nummelta lakkautettiin. Kun kyläkoulu lakkautetaan, koko kylä hiljenee, koska harrastustoiminta loppuu koululla. Koulumatkatkin ovat pidentyneet ja siksi kuvitellut säästöt valuvat koulukyyteihin. Räikein esimerkki on Karjalohjan koululaisten kuskaaminen Virkkalaan, monen kymmenen kilometrin päähän kotoa, kun lähempänä olisi muita kouluja. Onko lapsilta kysytty, missä koulussa he haluavat opintiensä aloittaa? Onko mietitty, kuinka uuvuttavia pitkät koulumatkat ovat? Jaksaako lapsi enää harrastaa koulupäivän jälkeen? Lohjan kaupunki sai vuonna 2018 UNICEFin Lapsiystävällinen kunta –tunnustuksen. Miksei se näyttäydy kunnolla päätöksenteossa? Maassamme on tehty digiloikka, jonka tuloksia voi hyödyntää laadukkaan opetuksen tarjoamiseksi myös syrjäkylille. Lisäksi on parempi, että joidenkin aineiden opettajat kiertävät eri kouluissa opettamassa, kuin että lapsilaumat siirretään kumipyörillä kauas kotikonnuiltaan opiskelemaan.
Maapaikka I-hankkeessa, jota olin vetämässä Aalto-yliopistossa, käsitellään kaavoitettujen alueiden ulkopuolisia seutuja. Vaikka tiedot ovat yli kymmenen vuoden takaa, siinä esitetyt asiat, kuten pienet koulut, ovat yhä ajankohtaisia:
https://core.ac.uk/download/pdf/301129329.pdf
http://arkisto.mal-verkosto.fi/filebank/827-Maapaikka-hallintamalli_Laitinen-Aalto_22052014.pdf