Olen 63-vuotias Helsingistä kotoisin oleva eläköitynyt arkkitehti ja tekniikan lisensiaatti. Työhistoriaani kuului rakennusten suunnittelua, kaavoitusta ja neuvontatyötä sekä tutkimusta ja opetusta Aalto-yliopistossa. Paikkatieto on myös minulle tuttua. Erityisen rakas harrastukseni on ollut seurata Lohjan kaavoitusta ja rakentamista. Perheeseeni kuuluu aviomies ja kolme aikuista lasta, jotka ovat omillaan sekä kaksi kissaa. Olen puheenjohtajana Hiidensalmen Asukasyhdistys ry:ssä ja Kiviharrastajat ry:ssä. Olen myös mukana Ykkösakselin rahoittamassa Kivikierroshankkeessa, jonka ideoin kymmenisen vuotta sitten. Harrastan lisäksi savitöitä ja valokuvausta sekä luonnossa liikkumista. Veneily navigointeineen on myös rakas harrastus. Lohjanjärven ja Hiidenveden maisemat ovat tulleet tutuiksi, mutta myös Saimaa ja osa Suomenlahtea. Lohjalle muutimme mieheni kanssa 1985, emmekä ole kaivanneet muualle. Lohjalla on kaikki, mitä tarvitsemme: maaseutukaupunki, jossa on pikkukaupungin keskusta ja syrjäisiä maaseutukolkkia sekä kaikkea siltä väliltä. Lohjan luonto on ainutlaatuisen upea harvinaisine lajistoineen ja herkkine luontomuistomerkkeineen.
Kaupunkisuunnittelua asukkaiden, luonnon ja kulttuuriympäristön ehdoilla
Perustuslain 20§:ssä todetaan: ”Vastuu luonnosta ja sen monimuotoisuudesta, ympäristöstä ja kulttuuriperinnöstä kuuluu kaikille. Julkisen vallan on pyrittävä turvaamaan jokaiselle oikeus terveelliseen ympäristöön sekä mahdollisuus vaikuttaa elinympäristöään koskevaan päätöksentekoon.” Tässä on kiteytettynä perusta kaiken päätöksenteon lähtökohdaksi. Päättäjien työn pitäisi perustua meidän lohjalaisten asukkaiden toiveisiin, ympäristön suojeluun ja kulttuuriympäristön kunnioittamiseen. Kaavoituksessa kaupungissamme on valitettavasti parantamisen varaa. Yhdistyksiltä, kuten asukasyhdistyksiltä pyydetään kaavoitusprosessien aikana kiitettävästi lausuntoja, mutta ne harvoin johtavat mihinkään. Kaupunki teettää kaavoituksen pohjaksi ansiokkaita luonto- ja kulttuuriympäristöselvityksiä, joita ei kuitenkaan kunnolla oteta huomioon. Kaupunkikuvallisia tarkasteluja tehdään harvoin ja jos tehdään, ne eivät vaikuta kaavoituksen sisältöön. Surullisia, huonoja esimerkkejä riittää, koska kaavoituksen laatu on heikentynyt viimeisimmän kymmenisen vuoden aikana. Harmillisesti kaupunkisuunnittelu on kuntaorganisaatiossamme rengin asemassa, kun sen pitäisi olla isäntänä. Grynderin tavoitteena on minimaalinen satsaus mutta maksimaalinen voitto. Kaupungin tavoitteiksi ne eivät sovi.
Maaseutukaupungin palvelut säilytettävä muuallakin kuin keskustassa
Keskustaan kohoaa valtaisa, upea Laurentius-koulu. Samalla kyläkouluja ja lukiokin Nummelta on lakkautettu. Kun kyläkoulu lakkautetaan, koko kylä hiljenee, koska harrastustoiminta loppuu koululla. Koulumatkatkin ovat pidentyneet ja siksi kuvitellut säästöt valuvat koulukyyteihin. Onko lapsilta kysytty, missä koulussa he haluavat opintiensä aloittaa? Onko mietitty, kuinka uuvuttavia pitkät koulumatkat ovat? Maassamme on tehty valtaisa digiloikka, jonka tuloksia voi hyödyntää laadukkaan opetuksen tarjoamiseksi myös syrjäkylille. Lisäksi on parempi, että joidenkin aineiden opettajat kiertävät eri kouluissa opettamassa, kuin että lapsilaumat siirretään kumipyörillä kauas kotikonnuiltaan opiskelemaan.
Terveyspalvelujen keskittäminen vaatii varmasti veronsa. Moni vanhus jää mieluummin kotiinsa potemaan vaivojansa, kuin yrittää päästä julkisella liikenteellä lähimmälle terveysasemalle. Tässä tapauksessa voisi ottaa esimerkkiä Etelä-Karjalan Eksotesta, jossa on terveyspalveluautoja, jotka kulkevat kylästä kylään. Näin hoidettaisiin terveyttä eikä vain pahenevia sairauksia.
Maapaikka I-hankkeesta, jossa käsitellään kaavoitettujen alueiden ulkopuolisia seutuja:
https://core.ac.uk/download/pdf/301129329.pdf
http://arkisto.mal-verkosto.fi/filebank/827-Maapaikka-hallintamalli_Laitinen-Aalto_22052014.pdf